Biker

Huomenna on jo elokuu, heinäkuu meni hujauksessa. Tässä vaiheessa, oli keli 
mikä hyvänsä, mielessä alkaa pyöriä jo syksyn tyylit ja värit. Takki juttuja olen 
miettinyt, pitäisikö hankkia jotain uutta vai mennäänkö vanhoilla. Tämä 
nahkainen biker on vanha ja edelleen tosi hyvässä kunnossa. Se on ollut 
suosikkini monta vuotta, sitä pystyy yhdistellä monenlaisiin alaosiin 
ja mekkoihin. Miten teillä, onko syksyn takki asiat jo hoidossa vai pitääkö
suunnata ostoksille? :)



Mustikkapiirakka

Mustikkaa, mustikkaa, mustikkaa, sitä on nyt metsä pullollaan. Mahtavaa, sieltä vaan 
poimimaan ja piirakkaa tekemään. Tästä tuli hyvää, vaikka itse sanonkin :). 
Tykkään, että marjoja on runsaasti ja pohja ei saa olla liian makea. 
Ohje piirakkaan lopussa.


Pohja

100 g voita
1/2 dl ruokokidesokeria
1 muna
2 rkl turkkilaista jogurttia
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa

Päälle

mustikoita 
ruokokidesokeria

- vaahdota sokeri ja pehmeä voi
- sekoita joukkoon muna ja jogurtti
- sekoita keskenään kuivat aineet ja
sekoita lopuksi taikinaan 
- painele taikina voidellun vuoan pohjalle
tai käytä irtopohjavuokaa (24cm)
- sekoita mustikat ja ruokokidesokeri,
laita seos taikinan päälle
- uuni 200 astetta, noin 30-35 min.

Nauti esim. vaniljajäätelön kanssa.


Marbella

Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa, siitä oli meidän reissu tehty. Hiki valui norona pitkin selkää ja
vesipullo toisensa jälkeen tyhjeni huomaamatta. Jäätelöä ja valkoviiniä kului luvattoman paljon,
iltaisin yritettiin jättää kalorit uima-altaaseen. Voi miten mukavaa onkaan palata lomamuistoihin
yhä uudelleen. Kamerasta löytyi vielä muutama kuva pikavisiitiltä Marbellasta, käytiin 
mm. rannalla ja syötiin jäätelöä (yllättävää), riippuliitäjä on ihan joku muu kuin minä :). 
No niin tähän päivään, missä se luvattu aurinko on?? Marbellassa varmaan.



Mini cupcakes

Tein eilen söpöjä minikuppikakkuja, käytin samaa gluteenitonta ohjetta mitä olen aikaisemminkin 
käyttänyt, linkki reseptiin. Väliin ja päälle pursotin vaniljatuorejuustoa, koristeeksi mustikkaa :).
Kokeilin joskus tehdä näitä niin, että laitoin taikinaankin mustikkaa, toimi hyvin. Täällä on tänään
sadepäivä, taas.. Netflix ja Orange Is the New Black kutsuu, oletteko te katsoneet sarjaa? 



Kuppi nurin


Enää ei saa valittaa. Mistään. Koskaan. Nyt on trendikästä olla yltiöpositiivinen.
Vaikka pää hajoaisi, niin siinäkin on jotakin hyvää, jonkun mielestä. Itseäni on
alkanut ärsyttää ihmiset jotka valittavat siitä, että kaikki koko ajan valittaa. Koen olevani 
todella positiivinen ihminen ja mottoni onkin, ilon kautta! Silti minä ainakin välillä valitan, 
kyllä, oikein paatoksella paasaan jostakin ihan vähäpätöisestä asiasta, millä ei ole mitään 
merkitystä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi laajemmin ja ymmärtäisi sitä kuinka hyvin
asiat meillä täällä on. Mielestäni se vain kuuluu normaaliin arkeen, että välillä kuppi 
menee nurin ja tulee valitettua. Joissakin asioissa ei ole mitään hyvää. 
Elämä on sellaista ja se pitää vain hyväksyä. 

Luotan kyllä positiiviseen energiaan, eikä mikään ole raskaampaa, kuin ihmiset joilla sitä
ei ole lainkaan. Positiivisella ajattelulla voi todellakin päästä pitkälle. Peräänkuulutan 
tässäkin asiassa kultaista keskitietä. Jos joskus valitat jostakin, se ei tee sinusta negatiivista 
ihmistä. Tuo paasaus valittamisesta saa minutkin nyt valittamaan, kauhea kierre ;).
Asioissa, niin hyvissä kuin huonoissa, pitää mennä eteenpäin. Siihen hetkelliseen
huonoon fiilikseen ei saa jäädä jumiin. 

Tunnustan, että en ole niitä ihmisiä jotka
heräävät aamuisin pirteinä, iloisina ja positiivisinä uuteen päivään. Että ennen seitsemää
olisi jo leivottu sämpylät ja käyty vähintään 10 km.n juoksulenkillä. Tunnustan myös sen, että
tunnen kateutta tuollaisia ihmisiä kohtaan. Kun itse herään päivään ja katson peiliin, näen 
turvonneen naaman ja takkuisen tukan toivon, että saisin mennä takaisin sänkyyn. 
Olen aamuisin äreä ja parhaat aamuni ovatkin niitä kun saan olla rauhassa. Kyllä se päivä 
sitten siitä lähtee käyntiin, kun on puurot syöty ja kahvit juotu. Positiivisesti. 
Aamulenkillekkö, nou! Olen yrittänyt sitä monia kertoja, mutta ei, se ei vain ole juttuni.

Tunnustan myös, että en ole niitä ihmisiä jotka harrastavat ryhmäjumppaa tai käyvät 
ilosesti zumpaamassa. Aivan liian positiivistä meininkiä minulle. Olen niitä ihmisiä 
jotka menevät mielummin yksin suolle kuluneissa trikoissa ja huutavat p*******tä 
kun ovat uponneet polvia myöten mutaan. Valita, jos siltä tuntuu. 
Ei tämä maailma siihen kaadu.

Lempihousut


Ostin reissusta tuollaiset kuviolliset housut, niistä on tullut lempihousuni.
Ne on aamuhousut, päivähousut, iltahousut. Ne on arkihousut, 
työhousut, juhlahousut. Ne on sandaalihousut, tennarihousut, 
korkkarihousut. Siis täydelliset housut! Ei kiristä, ei purista, eikä
ole kuumat. Jep, näissä housuissa siis viikonloppuja!


Takaterassin kelluvat neilikat

Meidän takaterassi on oikein rauhan tyyssija. Tonttimme rajoittuu puisto-
alueeseen, seurana siis todellakin on vain lintujen laulua ja sinne tänne 
loikkivia oravia. Jostain kuuluu trampoliinin tasainen narina ja lasten 
ilon kiljahduksia. Joskus ei kuulu mitään, ei yhtään mitään muuta kuin 
lehtien havinaa. Kaikki minut tuntevat tietävät, että minussa asuu pienen 
pieni (välillä vähän vähemmän pieni) erakko. Nautin olla toisinaan yksin, 
miettiä ja pohtia maailman ihmeellisyyksiä. Tuo terassi on oikein oiva 
paikka siihen, jos kelit vain sallii. Illan tullen, kun kaikki jo nukkuu,
voi vaihtaa kahvin viiniin ja miettiä vielä syvällisempiä. Eikö ole muuten 
aika hauskat nuo kelluvat neilikat maljakossa?



Los Pacos

Asuimme matkalla rauhallisella Los Pacosin alueella, joka oli kävelymatkan
 päässä Los Bolichesta ja keskustaan pääsi kätevästi bussilla. Osa kuvista on 
näkymää takapihaltamme ja muut kylältä.  Kuvien kautta on niin kiva päästä 
lomatunnelmiin yhä uudestaan :). Täällä aloitellaan viikonloppua flunssan 
kourissa. Ulkona paistaa ihanasti aurinko, mutta tällä hetkellä kutsuvampi 
on kyllä sohva ja Netflix :).  








Los Boliches

Ihastuin reissussa viehättävään Los Bolishesiin Fuengirolassa. Ihania kapeita kujia 
täynnä ravintoloita, pikku kauppoja ja kioskeja. Ranta oli paljon rauhallisempi siellä 
kuin keskustan rannat. Alla olevat kuvat ovatkin pääasiassa siltä alueelta. 

Pari kuvaa on kauniilta Constitucionin aukiolta, mitä ympäröivät myös idylliset pikku kadut.
Siellä on myös kaupungin kirkko. Tässä muutama kuva, toivottavasti niistä välittyy se
kuumuus mikä siellä vallitsi :). Täällä kun tuo lämpötila on nyt kylmempi kuin Siperiassa ;),
(luin juuri iltapäivälehdestä otsikon).

 









Bioparc osa3

No niin, vielä tulee yksi postaus eläimistä :). Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa,
näin se on. Ensimmäisissä kuvissa esittäytyy hurmaava oranki. Hänellä oli kyllä ystä-
väkin, mutta yhteiskuva ei oikein onnistunut. Alemmassa kuvassa on komodonvaraani 
ja alimmassa karhukissa, joka vietti siestaa :).


Simpanssit  olivat aivan mahtavan veikeitä. Pitivät välillä torikokouksia ja innostuivat oikein kunnolla riehumaan. Alempana nukkuu gueretsa ja niiden kanssa samassa aitauksessa olivat
kääpiömarakatit. Siellä oli pieni vauvamarakattikin, ai miten suloinen :). Alimmassa kuvassa gibbonit.

 

Tarhassa kasvoi valtava apinanleipäpuu, tässä kuvassa siitä näkyy hieman 
yläosaa.